Jälleen suomalaisille ajankohtainen asia, D-vitamiini, on tänä vuonna (2009) entistä enemmän otsikoissa kahdesta syystä. Sen suosituksia suositellaan nostettavaksi rajusti ja se suojaa kehoa sairauksilta. Myös sikainfluenssalta siis. Ajattelin tehdä pienen muistiinpanon aiheesta, koska suomalaiset kuuluvat siihen porukkaan, joka kroonisesti kärsii D-vitamiinin puutteesta. Osa myös kesäisin.
Perustiedot
D-vitamiini on rasvaliukoinen, eli sen kanssa pitää nauttia jotain rasvaista. Öljyt siis kunniaan. D-vitamiinia on kahta laatua; D3 ja D2. Eläinkunnasta ja auringosta (UVB-säteilyn vaikutus iholla) saa D3-vitamiinia ja kasveista ja joistain sienistä D2-vitamiinia. D3 on tärkeämpi kuin D2, vaikka molempia tarvitaan.
D-vitamiinin perustehtävä on pitää veren kalsium- ja fosfaattipitoisuudet oikeina parantamalla niiden imeytymistä ja auttamalla kalsiumia kiinnittymään luustoon. Kuitenkin, kun katsoo mitä hyötyjä siitä on, niin tehtäviä on varmaan vähän enemmänkin.
Puute ja hyödyt
Lapsilla D-vitamiinin puute aiheuttaa kasvun ja motorisen kehityksen häiriintymistä, ruokahaluttomuutta, heikkoutta ja infektioalttiutta. Riisitautiin (D-vitamiinin puutteen oireyhtymä) liittyy epämuodostumia pitkien luiden ja kallon alueella. Tämä on kuitenkin nykyään harvinaista, vaikkakin mahdollista.
D-vitamiinin puute heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä edesauttaa osteoporoosia ja etenkin vanhuksilla myös osteomalasiaa, eli luuston pehmenemistä ja murtumisherkkyyttä.
D-vitamiini ylläpitää immuniteettia ja estää autoimmuunisairauksia, kuten reumatauteja, tulehduksellisia suolistosairauksia, ykköstyypin diabetesta (ja mahdollisesti myös kakkosta) ja MS-tautia. D-vitamiini auttaa estämään myös syöpää. Erityisesti rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyöpiä. Erkki Antila toteaa monien syöpätutkimusten osoittavan, että D-vitamiinilla on erittäin tärkeä rooli sekä paksusuolisyövän että rintasyövän torjunnassa. Molempien syöpätyyppien esiintyvyys on tutkimuksissa jopa puolittunut niillä, joilla D-vitamiinin saanti on ollut tuntuvasti nykyisiä suomalaisia suosituksia korkeampi.
D-vitamiini torjuu myös tuberkuloosia, influenssaa, talvimasennusta, kevätväsymystä, korkeaa verenpainetta, kroonista kipua ja jopa PMS-oireita.
Kuinka paljon tarvitaan, mikä on liikaa
Nykyiset, eli vanhat, suositukset suomessa on alle 10 µg/päivä, mutta sen on todettu useissa tutkimuksissa olevan vielä aivan liian vähän. Tutkijoiden mukaan tarve onkin noin 25-50 µg/päivässä, ellei vielä enemmänkin riippuen henkilön lääkityksestä tai muista D-vitamiinin imeytymistä mahdollisesti haittaavista tekijöistä tai sen kulutusta lisäävistä tekijöistä.
D-vitamiinia voi saada myös liikaa, mutta yliannostus tulee vasta erittäin suurilla annoksilla (yli 1,2 mg/vrk) ja on melko harvinaista. Oireita ovat pahoinvointi, päänsärky, voimakas janon tunne, pyörtyily, silmien kirvely ja kutina. Hoidoksi riittää auringossa oleskelun välttäminen.
Mistä sitä saa
Aurinko on paras D-vitamiinin lähde. Suomessa siitä voi tosin olla puutetta kesälläkin, jos ei oleskele vähintään pari kertaa viikossa noin 15-30 minuuttia ulkona auringon ollessa korkeimmillaan. Aurinko on keskikesällä korkeimmillaan Suomessa noin kello 13.20. Uimapuvussa ei ole pakko olla, sillä jo T-paitasillaan ihoa paljastuu auringolle riittävästi. Aurinko kipuaa Suomessa riittäville keskipäiväkorkeuksille huhti-syyskuussa.
Talvella D-vitamiinin saanti jää ravinnosta saatavaksi, mutta noin 80% suomalaisista saa hädin tuskin edes alimitoitettujen suositusten mukaista määrää. Helpoiten D-vitamiininsa voi varmistaa syömällä kapseleita ja kalaa. Kasvirasvalevitteisiin ja maitoon lisätään myös D-vitamiinia, mutta koska viralliset suositukset ovat liian alhaiset, ei pelkästään näihin turvautuminen mitenkään riitä kuin juuri ja juuri riisitaudin ehkäisemiseksi. Vähärasvainen maito on myöskin kyseenalainen D-vitamiinin kannalta jos ruoka on muutenkin rasvaton, koska D-vitamiini tarvitsee rasvaa imeytyäkseen.
D-vitamiinia saa (ylimmässä eniten);
- Valmisteet (luontaistuotekaupoissa on paremmat valmisteet tällä haavaa)
- Ankerias ja nahkiainen (n. 100 grammaa riittää päiväsaantiin)
- Kuha (vähän yli 100 grammaa riittää riittää päiväsaantiin)
- Siika
- Silakka
- Lahna
- Muikku
- Kantarelli
- Lohi (villissä on jopa neljä kertaa enemmän kuin kasvatetussa, mutta villissä voi olla enemmän ympäristömyrkkyjä)
- Kasvirasvalevite (Keiju 70% on ehkä paras näistä, koska ei sisällä mitään epämääräisiä ainesosia)
- Särki
- Mäti (keskiarvo)
- Ahven
- Tonnikala
- Turska
- Kananmunan keltuainen
- Anjovis, eli kilohaili
- Rouskut (sieni)
Lisäksi jotkin kasvikunnan tuotteista tehdyt öljyt ovat hyviä lähteitä D-vitamiinille.
HUS vanhassa artikkelissaan sanoo myös, että broilerin liha sisältäisi D-vitamiinia;
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,3727,3839 "Myös kananmuna ja broilerin liha ovat D-vitamiinin lähteitä." Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 12.07.2006
Luulen että kyseessä on ajatusvirhe, joka johtuu ehkä siitä, että kananpoikien ruokaan on kokeiltu lisätä D-vitamiinia murtumien ehkäisemiseksi;
http://www.wattagnet.com/Poultry_International/4176.html
Jos tästä aiheesta (ja muistakin tietenkin) löytyy lisää tutkimustietoa niin linkkiä kommentteihin kiitos :) Näillä tiedoilla kuitenkaan broilerin lihasta ei pitäisi saada D-vitamiinia.
________
Lähteet;
http://fi.wikipedia.org/wiki/D-vitamiini
http://www.tohtori.fi/?page=6746948&id=3778423
http://www.terveyshymy.fi/artikkelit/d-vitamiinin-puutos-on-suuri-terveysriski
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2271&fuclass=allspecdiet=noneitems=100from=top&portion=100g&lang=fi
http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=1155
http://www.naturalnews.com/Vitamin_D.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Vitamin_D
https://oa.doria.fi/handle/10024/37651
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Pohjoisen+aurinko+ei+en%C3%A4%C3%A4+tuota+D-vitamiinia/HS20060925SI1TL02l2j
13.10.09
Hiustenpesua sitruunalla ja laventelilla
Olen koittanut aloittaa shampoottoman elämän liukuvalla siirtymäajalla.
Ensin käytin palashampoota mikä on ainakin typeristä ja tarpeettomista myrkyistä vapaa, ei tuhoa luontoa, ei kerry elimistöön, eikä tee mitään muutakaan ilkeää, eikä jätä muovijätettä! Valitsin kokeiluun kehäkukkashampoon ja olen siihen tyytyväinen. Aluksi se jätti hiukset pestessä tahmaisen tuntuiseksi ja vaahdottaa piti kaksi kertaa. Se oli nopeaa touhua, sillä ohuet karvani eivät paljoa vaadi ainetta, vaikka pitkät ovatkin. Vasta noin kahdennenkymmenennen pesun jälkeen hiukset alkoi jo pestessäkin tuntua vain puhtaannihkeille. Kuivuttuaan hiukset siis olivat alusta pitäen tahmattomat ja puhtaan tuntuiset. Sähköisyyttä ei kehäkukkapalakaan saanut superohuista ja liukkaista karvoistani katoamaan. Ongelma ei tosin ollut kunnolla edes mainittava, koska ajoitin kokeilun kesään.
Siitäpä se pala sitten loppui ja ajattelin kokeilla siirtymistä kokonaan shampoottomaan elämään. Hiukseni ovat siitä vaikeat pitää luonnontilaisena, että ne ovat hyvin ohuet, pitkät, liukkaat, päänmyötäiset ja niitä ei ole määrällä pilattu. Pienikin rasvoittuminen siis näkyy perinteisenä glimppiintymisenä. Saa nähdä, sopiiko shampoottomuus laisinkaan. Pentuna kun korvessa ja tallielämää viettäessä testailin olosuhteiden pakosta ja vähän mielenkiinnostakin, tarvitseeko hiuksia pestä, niin nuo menivät vaan takkuun ja kahdessa viikossakaan ei ollut tapahtunut mitään muuta kuin hiusten likaantumista. Noista kokemuksista ei jäänyt sellaista muistikuvaa, että olisin kokeillut uudestaan ihan vakavissani, eikä se kyllä käynyt sillä tavalla mielessäkään vuosikausiin. Mutta jos kokeilisi nyt ihan oikeissa olosuhteissa ja laittaisi karvat mahdollisesti letille jos sattuu jonnekin rymyämään lähtemään ;)
Kasvattelin kesän mittaan torilta ostettua laventelia parvekkeella ja se antoi sen verran satoa, että saan siitä hiusvettä varmaan jo aika moneen pesukokeiluun. Kokeilin siis pestä glimppiytyvän pääni seuraavanlaisella seoksella;
- noin puoli desiä vettä
- puoli teelusikallista kädellä hienonnettua kuivattua laventelia
- noin puolen sitruunan mehu laiskasti puristeltuna
Lopuksi huuhtelin vielä hiukset runsaalla laventelivedellä jossa oli puoleen litraan haudutettu puoli teelusikallista kädellä hienonnettua kuivattua laventelia. Hieroin sillä kasvotkin ja iho näyttäisi tykkäävän. Myönnän olleeni varsin skeptinen tuleeko pesusta yhtään mitään, mutta kyllä sillä sai hiukset puhtaaksi ja laventeli vielä pehmensi kivasti lopputulosta. Tämä puhtaus ei ole samanlaista sähköistävää puhtautta kuin shampoolla saa aikaan ja vähän päälaen ihoa kipristi myös, mutta puhtaus tuntuu säilyvän pidemmän aikaa. Glimppiletti ei palaa ihan niin salamana, joskaan (ainakin vielä) hiukset eivät näytä keveiltä ja ilmavilta. Aion siis yrittää pitää tätä linjaa nyt jonkun aikaa. Pitää vaan yrittää säästää päänahkaa vähän. harvemmilla pesuilla vai vähemmällä sirtuunalla vai niin ettei pesisi hiusjuurta ollenkaan. Saa nähdä. Hiusjuurta on niin vaikea olla pesemättäkään jos tahtoo kuitenkin pestä sen pahiten glimppiytyneen kohdan.
Se on kuitenkin ainakin varmaa, että mihinkään muovipullohysteriaan en enää palaa, ellei tyhjää pulloa saa käydä täyttämässä jossain.
Ensin käytin palashampoota mikä on ainakin typeristä ja tarpeettomista myrkyistä vapaa, ei tuhoa luontoa, ei kerry elimistöön, eikä tee mitään muutakaan ilkeää, eikä jätä muovijätettä! Valitsin kokeiluun kehäkukkashampoon ja olen siihen tyytyväinen. Aluksi se jätti hiukset pestessä tahmaisen tuntuiseksi ja vaahdottaa piti kaksi kertaa. Se oli nopeaa touhua, sillä ohuet karvani eivät paljoa vaadi ainetta, vaikka pitkät ovatkin. Vasta noin kahdennenkymmenennen pesun jälkeen hiukset alkoi jo pestessäkin tuntua vain puhtaannihkeille. Kuivuttuaan hiukset siis olivat alusta pitäen tahmattomat ja puhtaan tuntuiset. Sähköisyyttä ei kehäkukkapalakaan saanut superohuista ja liukkaista karvoistani katoamaan. Ongelma ei tosin ollut kunnolla edes mainittava, koska ajoitin kokeilun kesään.
Siitäpä se pala sitten loppui ja ajattelin kokeilla siirtymistä kokonaan shampoottomaan elämään. Hiukseni ovat siitä vaikeat pitää luonnontilaisena, että ne ovat hyvin ohuet, pitkät, liukkaat, päänmyötäiset ja niitä ei ole määrällä pilattu. Pienikin rasvoittuminen siis näkyy perinteisenä glimppiintymisenä. Saa nähdä, sopiiko shampoottomuus laisinkaan. Pentuna kun korvessa ja tallielämää viettäessä testailin olosuhteiden pakosta ja vähän mielenkiinnostakin, tarvitseeko hiuksia pestä, niin nuo menivät vaan takkuun ja kahdessa viikossakaan ei ollut tapahtunut mitään muuta kuin hiusten likaantumista. Noista kokemuksista ei jäänyt sellaista muistikuvaa, että olisin kokeillut uudestaan ihan vakavissani, eikä se kyllä käynyt sillä tavalla mielessäkään vuosikausiin. Mutta jos kokeilisi nyt ihan oikeissa olosuhteissa ja laittaisi karvat mahdollisesti letille jos sattuu jonnekin rymyämään lähtemään ;)
Kasvattelin kesän mittaan torilta ostettua laventelia parvekkeella ja se antoi sen verran satoa, että saan siitä hiusvettä varmaan jo aika moneen pesukokeiluun. Kokeilin siis pestä glimppiytyvän pääni seuraavanlaisella seoksella;
- noin puoli desiä vettä
- puoli teelusikallista kädellä hienonnettua kuivattua laventelia
- noin puolen sitruunan mehu laiskasti puristeltuna
Lopuksi huuhtelin vielä hiukset runsaalla laventelivedellä jossa oli puoleen litraan haudutettu puoli teelusikallista kädellä hienonnettua kuivattua laventelia. Hieroin sillä kasvotkin ja iho näyttäisi tykkäävän. Myönnän olleeni varsin skeptinen tuleeko pesusta yhtään mitään, mutta kyllä sillä sai hiukset puhtaaksi ja laventeli vielä pehmensi kivasti lopputulosta. Tämä puhtaus ei ole samanlaista sähköistävää puhtautta kuin shampoolla saa aikaan ja vähän päälaen ihoa kipristi myös, mutta puhtaus tuntuu säilyvän pidemmän aikaa. Glimppiletti ei palaa ihan niin salamana, joskaan (ainakin vielä) hiukset eivät näytä keveiltä ja ilmavilta. Aion siis yrittää pitää tätä linjaa nyt jonkun aikaa. Pitää vaan yrittää säästää päänahkaa vähän. harvemmilla pesuilla vai vähemmällä sirtuunalla vai niin ettei pesisi hiusjuurta ollenkaan. Saa nähdä. Hiusjuurta on niin vaikea olla pesemättäkään jos tahtoo kuitenkin pestä sen pahiten glimppiytyneen kohdan.
Se on kuitenkin ainakin varmaa, että mihinkään muovipullohysteriaan en enää palaa, ellei tyhjää pulloa saa käydä täyttämässä jossain.
1.10.09
Politiikkaa politiikkaa...
Johan on lööppejä taas uutiset täynnä siitä että kuka poliitikko valehtelee ja missäkin asiassa. Ihan kun se nyt olisi joku uutinen, että suomen politiikka on täynnä korruptoituneita ja ahneita pikku pas... kröhöm.
Sitä vaan ihmettelen, että miksei jo säädetä ihan toisenlaista systeemiä kun tämä nykyinen muoto vie vaan turhanpäiten rahaa (näin kansalaisen kuvakulmasta). Puolet kansanedustajapaikoista surutta pois ja poliitikoille koulutus ja pääsykokeet siinä missä muihinkin duuneihin ja ihan tavalliset vähän keskivertoa korkeammat palkat kun kerta julkisuusduunista on kyse. Mitään vaalirahoituksia sun muita rahanpesukonsteja rehellinen hallitus mihinkään oikeasti tarvitse... paitsi siihen rahanpesuun. Hienot itsensämyyntisivustot voi netissä tehdä vaikka työttömänä taskunpohjarahoilla nykypäivänä ja ekologisista syistä järjettömät rivit kadunvarsijulisteita olisi hyvä muutenkin joko vaihtaa digitaalisiin mainoksiin tai jättää se katu saastuttamatta niillä pärstänkuvilla jo alkuunsa.
Olisipa helppo valkkailla ketä äänestää kun voisi vertailla koetuloksia ja jonkinlaista biografiaa. Tulisi äänestettyä älykkäämmin. Nykyään tunne äänestämisestä on vähän sama kuin menisi nukketeatteriin valkkaamaan kivoimman näköisen nuken. Yhtä tyhjän kanssa koko touhu, paitti rahanahneille pikku pas...
Ja kansalaisille jokavuotinen oikeus myös äänestää ääliöt POIS sieltä politiikasta!
Sitä vaan ihmettelen, että miksei jo säädetä ihan toisenlaista systeemiä kun tämä nykyinen muoto vie vaan turhanpäiten rahaa (näin kansalaisen kuvakulmasta). Puolet kansanedustajapaikoista surutta pois ja poliitikoille koulutus ja pääsykokeet siinä missä muihinkin duuneihin ja ihan tavalliset vähän keskivertoa korkeammat palkat kun kerta julkisuusduunista on kyse. Mitään vaalirahoituksia sun muita rahanpesukonsteja rehellinen hallitus mihinkään oikeasti tarvitse... paitsi siihen rahanpesuun. Hienot itsensämyyntisivustot voi netissä tehdä vaikka työttömänä taskunpohjarahoilla nykypäivänä ja ekologisista syistä järjettömät rivit kadunvarsijulisteita olisi hyvä muutenkin joko vaihtaa digitaalisiin mainoksiin tai jättää se katu saastuttamatta niillä pärstänkuvilla jo alkuunsa.
Olisipa helppo valkkailla ketä äänestää kun voisi vertailla koetuloksia ja jonkinlaista biografiaa. Tulisi äänestettyä älykkäämmin. Nykyään tunne äänestämisestä on vähän sama kuin menisi nukketeatteriin valkkaamaan kivoimman näköisen nuken. Yhtä tyhjän kanssa koko touhu, paitti rahanahneille pikku pas...
Ja kansalaisille jokavuotinen oikeus myös äänestää ääliöt POIS sieltä politiikasta!
Subscribe to:
Posts (Atom)